LOPETUSPOSTAUS

 On aika tullut lopettaa blogi, sillä blogi oli luotu varta vasten mediakurssia varten, eikä minua kiinnosta jatkaa blogin pitoa tästä eteenpäin. Blogin pito ei sinänsä opettanut minulle oikein mitään, sillä bloggasin joskus 2 vuotta sitten ja kaikki jutut on tuoreessa ulkomuistissa. Journalistin ohjeet oli asia, jota en tiennyt edes olevan olemassa. 

http://www.kaieteurnewsonline.com/2014/05/04/the-importance-of-the-media-to-transparency/

Kivointa mediakurssissa oli eri paikoissa vieraileminen. Marja Hintikka -show ja kurssin "huipentuma", Helsinki-retki, jäivät elävästi mieleen ja onnistuin kirjoittamaan niistä hyvät postaukset. Pienet retket, kuten viime postauksessa käsitelty Aamuposti-retki, olivat aika helposti tylsiä ja niihin oli vaikea keskittyä, sillä asiaa tuli paljon lyhyessä ajassa. Kurssin iso miinuspuoli oli se, että retket maksoivat rahaa. Itse vierailut olivat siis ilmaisia, mutta matkat maksoivat. Matkoihin meni yllättävän paljon rahaa. Rahan lisäksi kului myös aikaa. Helsingissä olleet retket veivät koko illan ja kotona oltiin myöhään illalla.

Vaikka en itse oppinut kurssilla melkein mitään uutta, on hyödyllistä pitää tällaisia kursseja, jossa opetetaan mediakriittisyyttä ja monia asioita mediasta. Monet ihmiset uskovat kaiken, mitä internetissä lukee. Media on tärkeä tiedonsiirtoväline nykyään ja siitä on paljon hyötyä, jos sitä osaa käyttää.

AAMUPOSTI-RETKI

Koeviikon ensimmäisenä koepäivänä 19. päivä marraskuuta oli mediakurssin viimeinen retki, johon suurin osa mediakurssilaisista osallistui. Aamupostin vastaava päätoimittaja Laura Liski kertoi meille retkellä kerrottiin Aamupostin toimintatavoista.

Loppuvaiheessa meidät jaettiin ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle annettiin Aamuposti-lehti sekä punainen ja vihreä kuulakärkikynä. Saimme hetken aikaa selata lehteä, jonka jälkeen meidän piti merkata lehteen kaksi kiinnostavaa ja kaksi epäkiinnostavaa juttua. Tämän jälkeen jokaiselta ryhmältä kysyttiin merkatut jutut. Juttelimme koko luokan kesken näistä valinnosta. Meidän epäkiinnostavimmaksi merkatusta jutusta Liski otti kuvankin ja oli sitä mieltä, että olimme merkanneet jutun epäkiinnostavaksi ihan syystä ja sanoi kyselevänsä toimitukselta varsinkin otsikoinnista.

Retki kesti alle tunnin, mutta saimme rutkasti tietoa kaikesta Aamupostiin liittyvästä.

HELSINKI-RETKI

30.10 perjantai-iltana oli mediakurssin niin sanotusti tärkein retki, johon koko kurssi huipentui. Saimme mediakurssilla olevien kavereiden kanssa autokyydin Helsingiin muiden mediakurssilaisten mennessä junalla ja metrolla.
Matka Riihimäeltä Helsinkiin alkoi heti huolestuttavasti. Hyvinkään kohdalla moottoritie oli "tukkeutunut" suuren kolarin takia. Varsinkin vastaantulevien kaistalla oli paljon hälytysajoneuvoja, mutta myös meidän suunnasta oleva tie oli ruuhkautunut niiden takia.
Helsinkiin päästyämme kohtasimme liikenneruuhkan. Saavuimme Radio Helsingille noin puoli tuntia myöhässä. Ehdin kuitenkin kuulla yllättävän paljon radion toiminnasta. Päälimmäisenä mieleen jäi se, kuinka meille kerrottiin FM-radion muuttumista nettiradioksi. Yksi kiinnostava juttu oli myös se, kun pääsimme seuraamaan radiolähetystä.

Radio Helsinki -retken jälkeen tarkoituksemme oli mennä nykytaidemuseo Kiasmaan. Muut oppilaat lähtivät metrolla ja junalla Kiasmaa kohti, jolloin minä ja kaverini menimme autolle. Nopea autokyyti Radio Helsingistä Kiasmaan osottautui aikalailla mahdottomaksi asiaksi. Keskustassa oli aikamoinen ruuhka ja tilanne päätyi niin, ettemme päässeet Kiasmaan saakka missään vaiheessa. Kiasman vieressä oleva Mannerheimintie oli täynnä autoja ja kaikki risteykset aiheuttivat tuskaa. Menimme Kiasman ohi, eikä päästy kääntymään, joten tilanne vei siihen, että olimme yhtäkkiä noin 2 kilometriä Kiasmasta pohjoiseen. Pääsimme kääntymään takaisin keskustaan noin 45 minuutin päästä ja olimme Kiasman kohdilla, kun tapaamisajankohdasta oli mennyt jo tunti. Päätimme luovuttaa kaikkien ongelmien jälkeen ja menimme Kampin Burger Kingiin syömään.
Syötyämme lähdimme takaisin Riihimäkeä kohti. Olimme täällä yllättävän myöhään. Vaikka reissulla sattui kaikenlaisia kommelluksia, reissu oli kumminkin onnistunut. Radio Helsingin vierailu oli mielenkiintoinen ja Kampin reissu kiva.

MAINOSTOIMISTO

Perjantaina 30.10 klo 8.00 "pidettiin" päivän ensimmäinen retki Parooninmäki Moukari Oy:ssä Riihimäellä Punaisella talolla.

kuvan lähde: http://www.aamuposti.fi/artikkeli/257231-marttojen-lepomaja-palveli-jatkosodassa-150-000-sotilasta

Kun saavuimme heti aamusta Punaiselle talolle, meitä vastassa oli Moukarin yhteysjohtaja Kari Häti. Hän kertoi meille jonkin verran tietoa mainostoimiston toiminnasta. Häti esitteli myös koneita, joilla työt oli ennen tehty. Mieleeni jäi Apple G3 ja G4, jotka kuuluvat Applen valmistamaan pyötätietokoneiden sarjaan. Meille kerrottiin myös Moukarin suurimmista asiakkaista, joita ovat muun muassa Unilever, Ahlsell ja Sako. Varsinkin Sakosta Häti oli tohkeissaan ja puhui, että Sako olisi heidän suurin asiakas. 

Retki kesti noin puoli tuntia, joten infoa kaikkeen mainostoimintaan liittyvästä ei paljoa saatu. Retki kuitenkin valaisi mainostoimiston toimintaperiaatteita.

MARJA HINTIKKA -SHOW

Kävimme vierailemassa mediakurssin opiskelijoiden ja opettajan kanssa Hesingissä Ylen studiotalolla 26.10. Vierailulla pääsimme studioyleisöksi Marja Hintikan ohjelmaan. Kyseinen ohjelma on uusi, ja olimmekin vasta kolmannen jakson studioyleisönä.

Paikan päällä ohjaaja selitti, että katsojaluvut olivat ylittyneet roimasti ja ohjelmalta odotettiin paljon. Studioyleisön oli tarkoitus "luoda" tunnelma studioon erilaisilla huudoilla ja taputuksilla. Hyvin monessa välissä yleisölle kerrottiin viittomalla, milloin piti taputtaa. Alkukohtaus, jossa Hintikka kysyi, että haluaako ohjelman yleisö saada lapsensa syömään parsakaalia, oli harjoiteltu. Ennen vierailua ohjelmassa en tiennyt, että yleisön osuus tällaisissa ohjelmissa on noin suuri!

Ohjelman aiheena oli sinä maanantaina "Nyt vi**u syöt!". Ohjelmassa keskusteltiin lapsien haluttomuudesta maistaa esimerkiksi uusia ruokia ja siitä, miten vanhemmat saavat lapsensa syömään. Ajattelin, että ohjelma olisi tylsä, sillä aihe koski enemmän juurikin vanhempia. Ohjelma oli kuitenkin viihdyttävä. Ohjelmassa oli kaksi kilpailua. Ensimmäisessä kilpailussa kilpailtiin kahden ohjelmassa olevan kesken. Heidät sidottiin kiinni tuoliin ja heille laitettiin syöttökaukalo. Heille jaettiin parit, kaksi Suomen eturivin showpainijaa, jotka syöttivät heitä. Ruokalautasella oli muun muassa levää ja koko studio haisi pahalta. Tarkoituksena oli näyttää, miltä lapsista tuntuu, kun heitä syötetään.

Toisessa kilpailussa testattiin ohjelmassa olevien vieraiden eli Emma Kimiläisen ja Henri Alénin tietoa. Heille laitettiin päähän panta, josta lähti neula ylöspäin. Heidän yläpuolellaan oli vesi-ilmapallot, jotka roikkuivat kiinni telineessä. Aina kun tuli väärä vastaus tai jos toinen vastasi oikein, vesi-ilmapalloa laskettiin lähemmäs neulaa. Loppujen lopuksi Kimiläinen sai vedet päällensä.

Ohjelma kesti noin tunnin verran. Tulimme paikalle noin puoli tuntia aikaisemmin, jotta saisimme kaiken tarvittavan tiedon siitä, mitä meidän olisi tarkoitus tehdä. Luulin, että ohjelma olisi tylsä, mutta tunti kuluikin yllättävän nopeasti! Menisin mielelläni katsomaan uudestaan Ylelle jonkun ohjelman live-esitystä tämän kokemuksen vuoksi.

RIIHIMÄEN LUKION 110-VUOTISJUHLA

Tiistaina 6.10 Riihimäen lukiossa pidettiin 110-vuotisjuhla, Koko päivän lukiolla oli erilaista toimintaa. Aamupäivästä lukiolla vieraili viereisen päiväkodin lapsia. Lapset tulivat tutustumaan lukioon muun muassa tulemalla tunneille.

Asiantuntijaluennot alkoivat klo 12.00. Itse osallistuin omavalitsemaan luentoon narsismista. Narsismia käsittelevä luento oli mielenkiintoinen, sillä hän käsitteli narsismin lisäksi myös muista persoonallisuushäiriöistä. Luennoitsija oli hyvin valmistautunut esitykssen, ja sen kyllä huomasi! Luento kesti noin 45 minuuttia, jonka jälkeen jatkoimme tutustumista eri toimipisteisiin.

Ensimmäisenä menimme Opinnoista työelämään -luennolle. Luennon piti Lapin yliopistosta valmistunut 25-vuotias Lotta Löfberg. Hän kertoi luennolle osallistuneille eri vaihtoehdoista lukion jälkeen. Puheessaan hän painotti Lapin yliopistoa, jossa hän itse oli opiskellut ja josta hän olikin valmistunut. Luento oli kiinnostava, ja Lotta oli hyvin luontainen puhuja. Luento eteni hyvin luonnollisella tavalla, eikä puhetta kuunnellessa tullut tympääntynyt olo.

Espanjan paja oli hyvin organisoitu. Alussa kaikille espanjan pajaan tulleille jaettiin lappuset, jossa luki espanjan kielen alkeet. Lapussa luki muun muassa espanjankieliset numerot ja jotakin perussanastoa. Perussanastoon tutustuimme keskustelemassa espanjaksi kavereiden kesken. Myös pajalla olleiden tuntemattomien ihmisten kanssa piti keskustella. Opettaja luki kaikille pajalla olleille numerot ääneen, jonka perässä toistimme ne. Jotta numeroit painuisivat mahdollisimman hyvin, menimme bingoa espanjankielisillä numeroilla. Numeroiden oppiminen kävi hyvin helposti bingon avulla! Palkinnoksi bingon "voittamisesta" sai tarran.

Saamen kielen paja ei ollut niin organisoitua kun espanjankielinen, mutta kyllä pajan järjestystä oli mietitty. Luokassa oli muutamia, toisistaan erillisiä pulpettiryhmiä, joissa kaikissa oli eri aihe. Esimerkiksi ensimmäisessä pulpettiryhmässä oli paperit, joiden avulla pääsi juttelemaan perusjuttuja saameksi. Saamen kieleen tutustuminen oli kivaa, sillä ryhmänsä sai valita itse, joten kaverit olivat samassa ryhmässä. Toisessa pulpettiryhmässä esiteltiin saamenkielistä kirjallisuutta erilaisten satukirjojen muodossa. Kolmannessa ryhmässä taas kerrottiin saamenkielisestä musiikista.

Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvin kiireinen, mutta onnistunut. Espanjan pajasta muodostui kaikista edellä mainituista toimipisteistä lemppari! Siellä ei varsinkaan tullut tylsää, sillä tekemistä oli koko ajan ja espanjan kieli on hyvin mielenkiintoinen sekä aika helppo oppia.

JOURNALISTIN OHJEET

Journalistin ohjeiden on tarkoitus tukea eri vapauksien, muun muassa sananvapauden, vastuullista käyttämistä ja ne koskevat kaikkia journalistista työtä tekeviä.

http://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/

Journalistia koskee yllättävän moni lakiin kirjoittamaton asia. Jotta journalisti voisi olla hyvä, hänen on noudatettava journalistin ohjeiden kaikkia sääntöjä.
Mielestäni yksi tärkeimmistä journalistin ohjeista on muistutus siitä, että journalisti on vastuussa lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Journalisti vastaa siitä, että hänen kirjoittamansa tiedot ovat oikeita tarkistamalla tiedot mahdollisimman tarkasti, vaikka samat tiedot olisi jo aikaisemmin julkaistu. Kaikkiin tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti.
Se, että otsikoille on hyvän journalistitavan mukaan löydettävä katse sisällöstä, on hyvä juttu. Monen mielestä on ärsyttävää lukea tekstiä, jonka otsikko on päin honkia. Otsikot, varsinkin eri juorulehdissä, saattavat olla hyvin harhaanjohtavia. Joissain lehtien otsikoissa saattaa esimerkiksi lukea, että Teemu Selänne on viety ambulanssilla sairaalaan, vaikka totuus on se, että hänen talonsa eteen on vain olut pysähtynyt ambulanssi pelkästään vahingosta.